Alppilan Puistot

Alppilassa sijaitsee useita hienoja puistoja. Suuri osa puistoistamme kuuluu yleiskaavassa 2002 nimettyyn “keskustan kulttuuripuisto” -viheraluekokonaisuuteen, jolla katsotaan olevan “suuri paikallinen ja valtakunnallinen merkitys”. Etenkin Alppipuisto ja Lenininpuisto katsotaan kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi.

img_1882.jpg
Alppipuiston tulppaaneja.

Alppipuisto (osoite: pohjoisrata – Viipurinkatu/Tivolitie/Sturenkatu)

Alppipuiston historia ulottuu 1800-luvulle, jolloin Töölönlahden pohjoispuolta alettiin rakentaa puistoalueeksi. Eläintarhan puistoyhtiö perustettiin 1851 ja se vuokrasi alueen kaupungilta 25 vuodeksi. Tuolloin puisto oli kaupungin puistoista suurin, ja se oli suosittu kävelypuisto.

Kun Helsinki-Hämeenlinna -rautatie rakennettiin 1858-62, alue jakaantui kahtia. Radan itäpuolelle jäänyt alue tunnetaan nykyisin Alppipuistona. Eläintarhan puistoyhtiö vuokrasi radan itäpuolelle jääneen alueen kauppaneuvos Henrik Borgströmille, joka perusti sinne Alppila/Alphyddan -nimisen ravintolan. Ravintola paloi 1875, mutta rakennettiin uudestaan.

1940-luvulla se oli suosittu tanssipaikka, mutta paloi jälleen 1951. 1800-luvulla kielikiistojen aikaan Alppipuisto tunnettiin suomenkielisten ylioppilaiden kokoontumispaikkana. Suomen Puutarhayhdistys isännöi puistoa 1875-1907, jonka jälkeen se on ollut Helsingin kaupungin hallinnassa. Puistoa parannettiin kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin suunnitelmien pohjalta 1913: tuolloin kunnostettiin lammikoita, suihkukaivoja ja istutuksia.

img_0054.jpg
Linnanmäen silhuetti iltasella.

Linnanmäki (osoite: Tivolikuja – Sturenkatu)

Linnanmäki tuli alueelle vuonna1950, kun sotien jälkeen lastensuojelutyötä tekevät järjestöt tarvitsivat varoja ja päättivät avata huvipuiston. Alku oli vaatimaton, mutta tänä päivänä Linnanmäki on Suomen suosituin matkailukohde.

7,5 ha laajuista aluetta on kehitetty puutarhamaisena huvialueena, ja alueella onkin hienoja istutuksia. Linnanmäen Sturenkadun puoleinen takamäki, jota joskus kutsutaan Linnanmäenrinteeksi, on tosiasiassa osa Alppipuistoa. Sen radanpuoleisten osien kunnostustoimia on odotettu jo pitkään. Alueella on hienoja kalliomuodostelmia ja vanhaa kulttuurikasvillisuutta, mutta kasvillisuus hukkuu ryteikköön ja hylätyn näköinen alue kerää roskia ja sotkuja. Kotitalouskoulun puoleinen osa puistosta on saanut komistuksekseen mm. omenapuutarhan ja unikkoistutuksia.

Linnanmäen jokasyksyinen valokarnevaali. Kuva: © Linnanmäki.

Puistoon on kaksi sisäänkäyntiä, toinen Sturenkadun puolella ja vanhempi portti Tivolikujalla. Sturenkadun portin olisi tarkoitus toimia huvipuiston pääporttina, mutta vanhasta muistista väki puskee sisään vanhoista pääporteista. Alueen liikennejärjestelyt ovat hankalat ja pysäköintiongelmat liian yleisiä: mm. liikennerikkomuksia, ylimääräistä liikennettä sekä melu- ja muita päästöjä. Ilman laatu on usein huono.

Tivolitien varren pysäköintipaikoista pitäisi luopua, sillä ne sijaitsevat leikki- ja puistotoimintoihin varatuilla alueilla. Alppilan puolella pitäisi saada liikennettä vähennettyä, mutta sen väitetään edellyttävän maanalaisen pysäköintihallin rakentamista. Siihen taas Lasten Päivän Säätiöllä ei ole varaa, ellei kahdelle vesilinnalle – suorakulmaiselle ja pyöreälle – löydy uutta, tuottoisaa käyttöä. Vesilinnat on suojeltu asemakaavalla. Suorakulmainen linna (insinöörit Endre Lekve ja Rob Huber) otettiin käyttöön 1876 ja sitä laajennettiin 1902, 1914 ja korotettiin 1928. Vanha linna on nykyisen rakennuksen kivijalkana. Pyöreä linna (kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher) rakennettiin 1938.

img_1869.jpg
Kirsikankukkia Alppipuistossa.

Alppipuisto on nykyisin suosittu oleskelupuistona. Siellä pelataan pelejä, leikitään, soitetaan ja lauletaan, ulkoillaan ja viihdytään. Pikkuruisella tanssilavalla ja amfiteatterissa on usein pienimuotoisia tapahtumia – ja juuri pienet, omaehtoiset häppeningit sopivatkin puiston pirtaan, massat pysyköön Senaatintorilla.

Muhkeiden kallioiden huipulla on näköalaterassi ja Linnanmäen puolella näköalatasanne. Vesialtaat luovat puistoon kesäisin mukavan tunnelman (vaikka ne täytetäänkin keväällä omituisen myöhään ja tyhjennetään syksyllä kummallisen aikaisin). Puistossa on paljon hienoja istutuksia. Uusimpia tulokkaita ovat Helsingissä asuvien japanilaisten 1998 lahjoittamat rusokirsikkapuut. Ne kukkivat varhain keväällä kauniin vaaleanpunaisin kukin.

Puiston pohjoispäässä on leikki- ja juoksupaikka koirille, eli mitä mainioin koira-aitaus. Koirien ja muiden lemmikkien puuhia kannattaakin pitää silmällä, sillä puistossa asustaa paljon villieläimiä. Siellä on tavattu monenlaisia lintuja, mm. satakieli, kottarainen, mustarastas ja muita rastaita, sinitiainen, talitiainen, peippo, vihervarpunen, kivitasku, naakka, kesykyyhky ja sepelkyyhky. Puistossa näkee usein rusakkoja ja villikaniineja, ja joskus siellä on vilahtanut metsäjäniksiäkin. Puiston yllä on nähty liitelemässä niin kanahaukka kuin hiirihaukkakin, ja kettuja on tavattu useaan otteeseen kanijahdin tiimoilta. Myös supikoirista on havaintoja ainakin kesältä 2006.

lenininpuistokuva.jpg
Auringonlasku Lenininpuistossa.

Lenininpuisto (osoite: Vesilinnankatu)

Kulttuuritalon takana piileksivä pieni ja harmonisen rauhaisa Lenininpuisto on rakennettiin 1960-luvulla karuun kalliorinteeseen. Pontimena oli suuri puutarhanäyttely 1961-62, jonka muistumina ovat tänä päivänä erilaiset istutukset, etenkin pensaat ja puut.

Puiston halki on rakennettu pikkupuro, joka laskee vesialtaaseen Kulttuuritalon portin puolella. Altaan vieressä on shakinpeluupaikka ja hiekkakenttä. Puistossa viihtyvät monenlaiset mietiskelijät ja kentällä taijin ja muiden ulkolajien harrastajat.

Puiston nimihistoria puolestaan on vähemmän harmoninen kuin sen ulkoasu. Se nimettiin Lenininpuistoksi 1970, mistä asiasta kaikki eivät ole V. I. Leninin ristiriitaisen perinnön vuoksi ilahtuneet. Jotkut ovat vaatineet puiston nimeä vaihdettavaksi (onpa joku käynyt raaputtamassa puiston nimikyltistäkin tekstit pois), toiset taas ovat sitä mieltä, että nimihistorian muuttaminen olisi historian sievistelyä.

img_1861.jpg
Loviisanpuiston polku.

Loviisanpuisto (osoite: Loviisankatu – Porvoonkatu)

Kadunvieripuistoa ja kalliota eivät kaikki vielä puistoksi mielläkään – mutta kaupunki on luvannut peruskorjausta vuonna 2007 (keväällä 2007 poistettiin joitain puita, jotta aluskasvillisuus saisi lisää valoa). Monet haluaisivat siitä viihtyisän ja kauniin leikki-, katselu- ja oleskelupuiston. Huomio kannattaa kiinnittää erityisesti puiston kauniisiin kalliomuodostelmiin – kallioiden arvostus on peruskallioiden Suomessa kummallisen matalalla tasolla!

Loviisanpuiston kaavapinta-ala on 5575 m2. Sitä rajaavat kadut ja rakennukset, mm. Alppilan yläaste ja lukio. Pohjoisosassaan se rajautuu Heinolankatuun ja Karjalankadun aukioon (joka muuten kaipaisi pientä ehostusta sekin). Puistossa on pieni leikkipaikka. Kallion laella kasvaa mäntyjä ja “kotipuita” eli pihlajia. Alueelta löytyy myös muutamia omenapuita – olisi hauska tietää lajike, ja ovatko istutettuja vai siemenistä karanneita (alueemme erikoisuutenahan on ns. rautatieomenapuu). Koulun ympäristössä harjoitetaan luvatonta pysäköintiä, ja alue on kaikin puolin epäsiisti.

Savonpuisto – Luomupuisto (osoite: Savonkatu – Porvoonkatu)

Luomupuistonakin tunnettu Savonpuisto rajautuu Savonkatuun, Porvoonkatuun ja Alppitaloon. Vuonna 2003 alueen asukas Vuokko Jarva käynnisti Alppila Seuran kanssa luomupuistoprojektin puiston yläosien kehittämiseksi. Tarkoituksena on kunnostaa puisto viihtyisäksi luomupuistoksi, ja tutkia mahdollisuuksia koululaisten ja alueen asukkaiden osallistumisen kehittämiseksi.

Vuosituhannen alkupuolelle tultaessa alue oli ajatunut hoitamattomaksi ja roskaiseksi jättömaaksi. Paikan mahdollisuudet olisivat kuitenkin hienot: se on geografialtaan ja kasvillisuudeltaan mukavan luonnikas. Puiston siivoamisen jälkeen se on houkutellut ulkoilijoita ja eläintenulkoiluttajia (erityisesti ulkoilua harrastavat kissat tykkäävät kiipeillä suojaisassa ja sokkeloisessa puistossa, kuten kuvan Kaapo-herra 14 v.).

Puisto sijaitsee Eläintarhan koulun ja Alppilan yläasteen ja lukion välissä, joten sitä voisi käyttää myös luonto-opetuksessa. Alueella viihtyvät monenlaiset eläimet, linnuista varsinkin kivitaskut. Puistoa on paitsi siivottu, myös raivattu ja niitetty – mikä on saanut vanhat, heinikkoon hukkuneet kukat heräämään uudelleen eloon.

Vuonna 2004 biologi Antti Okko teki Pirjo Sonnisen kanssa alueen kasvillisuusselvityksen. Lisäksi vuosina 2004-2008 puistoa on siivottu; poistettu roskia ja lasia, raivattu puustoa ja pensaita sekä niitetty laaksopainanteen niittyä. Eläintarhan ala-asteen koulu on osallistunut 2004-2005 usean luokan voimin siivoustalkoisiin. (Lue täältä lisää toukokuun 2008 siivoustalkoista!)

Kesällä 2004 aloitettiin myös portaikon rakentaminen luonnonkivistä luomupuistoalueelta alas Savonkadun varrella sijaitsevaan istutettuun Savonpuiston osaan. Portaikon ylimpään reunakiveen alettiin hakata tekstiä puiston ideasta ja tekijöistä. Keskisen alueen sosiaalitoimiston johtajan virasta eläkkeelle lähtenyt Kati Peltola kävi avaamassa Savonpuiston luonnonkiviportaikon ja kirjoitti nimensä ensimmäisenä ylimpään porraskiveen. Kati Peltola on tukenut alueemme järjestöjen yhteistyötä ja edisti aikoinaan mm. kumppanuustalohanketta alueellemme. 

Saimaanpuisto (osoite: Saimaankatu)

Saimaanpuisto on vielä yksi pieni, alueellemme tyypillinen kalliopuisto. Se toimii myös hyvänä maamerkkinä ja erinomaisena meluesteenä. Myös Saimaanpuistossa Alppila Seura on vieraillut usein siivoustalkooporukan kanssa.

Alppilasta löytyy vielä muitakin puistoja! Esimerkiksi Sipoonkadun varrella on pieni, kallioinen Sipoonpuisto, ja Viipurinkadun ja Porvoonkadun risteyksessä on pikkuruinen ja nimetön “Makuuninpuisto”.


Teksti ja kuvat: Mia Kunnaskari 2007.
Päivittänyt: Anna Kuoppala 2019.

Lähteet:
Dendrologian seura – Dendrologiska sällskapet r.y.: Alppipuisto. Toim. Tapio Lindholm. 1986.
Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston Kaavoituskatsaus 2007.
Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston esityslistan liite 3.11.2005: Linnanmäen hotellin ja vapaa-ajantilojen suunnitteluperiaatteet.
Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston Yleiskaava 2002.
Helsingin kaupungin rakennusviraston Viherosaston kotisivu ja julkaisu Luonnollisinta Helsinkiä.
Helsingin kaupungin rakennusvirasto.
Loviisanpuiston yleissuunnitelma ja puistoon liittyvien Heinolan- ja Loviisankadun jalkakäytävien katusuunnitelma. Suunnitelmaluonnos, 15.1.2007.
Jarva, Vuokko. Muistiinpanoja Luomupuistoprojektista. Viherympäristö 2007. “Nyt on kirsikankukkien aika.”